Olit sitten miten vammainen hyvänsä, et ole ainoa. Ota myös muut huomioon.
Tänään oli tarkoitus käydä ihan tavallisesti kaupassa. Ajoin paikalle, etsin invapaikkaa ja löysin... no, kuvasta näkyy kaiken oleellinen. Joku valopää oli jättänyt ostoskärryn keskelle invapaikkaa. 🛒
Ja koska kaikki muut invapaikat olivat jo varattuja, lopputulos oli yksinkertainen: en käynyt kaupassa.
Ei, se ei ole kenenkään muun tehtävä viedä sinun kärryäsi takaisin. Kun kerran olet sen kaupasta hakenut, vie se myös takaisin sille tarkoitettuun paikkaan.
Ja kyllä – ymmärrän, ettei se ole aina helppoa. En minäkään aina kauppareissun jälkeen ole enää siinä kunnossa, että kärryn palauttaminen olisi helppo homma. MS-tauti kun ei kysy, paljonko virtaa olisi vielä jäljellä. Mutta silloinkin voi miettiä, mihin sen kärryn jättää. Sitä ei tarvitse keskelle muiden kulkureittiä tai invapaikkaa.
Minulla on muutenkin aika rajallinen toimintakyky. Siksi invapaikka ei ole minulle mikään erityinen pysäköintietu, vaan mahdollisuus päästä autosta kauppaan ja takaisin.
Nykyisillä polttoaineiden hinnoilla on varsin miellyttävää ajaa kauppaan asti vain todetakseen, että invapaikka on muutettu ostoskärryjen pysäköintialueeksi ja loput paikat ovat täynnä. 😅
Siispä auto ympäri ja hieman vittuuntuneena toiseen kauppaan.
Tämä ei ole hyökkäys ketään yksittäistä ihmistä kohtaan. Tämä on muistutus meille kaikille:
Järki käteen ja ostoksille!
Kun käytät yhteistä tilaa, mieti myös seuraavaa ihmistä.
Vammaisuus ei tarkoita sitä, ettei tarvitse huomioida muita.
Ota kärry. Tee ostokset. Palauta kärry. Helppoa. 🛒
